Kuulun siihen ihmistyyppiin, joka tekee ratkaisut tunteella ja pohtii tekemänsä järkevyyttä jälkeen päin. Jos silloinkaan. Toisinaan tulee mentyä isosti metsään, mutta toisaalta elämäni olisi montaa mieletöntä muistoa köyhempi, jos olisin liian hartaasti harkinnut tulevia siirtojani. Se, että suunnittelen nyt pientä designia suurella sydämellä sai alkunsa elämän lempeästä potkusta – pienestä pakosta, joka usein vaaditaan, kun ei millään muuten uskaltaisi hypätä syvään päähän.
Piendesign on siis osa unelmaa elämästä, jossa onni on yhdistävä tekijä eri osa-alueiden välillä. Tämä unelma on vasta aivan alkutekijöissään, joten nähtäväksi jää, millainen todellisuus siitä muodostuu. Näin aluksi se ainakin vaatii hieman byrokratiaa, melko paljon hankintoja, suuresti suunnittelua ja litroittain teetä. Ajoittain myös täytyy taputtaa itseään olkapäälle ja kannustaa, että ”hyvä tästä tulee”. Ja juuri sellainen, kuin siitä teen.